Tapahtuma-ala ja koronapandemia

Tapahtuma-ala ja koronapandemia

Ihmiset kautta maapallon rakastavat suunnitella erilaisia tapahtumia, olla läsnä niissä, ja näin viettää aikaa muiden ihmisten kanssa ja saada uusia elämyksiä muistoihinsa. Mikäpä tosiaan sen hauskempaa kuin ihanat häät, mukavat festarit, tai vaikka ihan korttelimyyjäiset! Tapahtuma-ala ja -teollisuus on suurta bisnestä maailmanlaajuisesti, ja Suomessakin tapahtumia tekee jopa 3000 yritystä. Mutta tämän kukoistavan alan nousun ja kehityksen katkaisi viime vuonna eräs yhtä aikaa hyvin pieni, mutta vaikutuksiltaan järisyttävän suuri asia, nimittäin koronavirus.

Kun pandemia sulki yhteiskunnan eri osia, sai tapahtuma-ala myös siipeensä, eikä aivan vähän. Pelkästään Suomessa peruutettiin kymmeniä, ellei satoja tapahtumia: Provinssirock, Pori Jazz, Kaustisen kansanmusiikkijuhlat, Ruisrockista Ilosaaren kautta Savonlinnan oopperajuhliin, puhumattakaan pienemmän mittakaavan tapahtumista. Eikä loppua tälle ahdingolle ole vieläkään näkyvissä nyt, noin puolitoista vuotta pandemian räjähdysmäisen leviämisen alkamisen jälkeen. Mitä oikeastaan on tapahtunut, ja miten tästä eteenpäin?

Saammeko koronalaskun, kiitos

Monet tapahtumajärjestäjät kertovat samaa, eli epävarmuus siitä mitä tuleman pitää on yksi pahimmista tekijöistä. Koneisto pitäisi pitää käynnissä, mutta ei tiedetä kannattaako se ja onko siitä mitään hyötyä. Ihmisille festarit ja konsertit ovat tärkeitä, mutta vaakakupissa painaa toisaalta tietenkin ja ensimmäisenä terveydestä ja turvallisuudesta huolehtiminen, ja toisaalta se, miten vaikkapa virtuaalitapahtumia voitaisiin järjestää. Ja totta kai edes niiden virtuaalitapahtumien seuraaminen olikin sitten lopulta yleisön kannalta hieno asia, vaikka se ei ole sama asia kuin livetapahtuma. Turvallisuus edellä kuitenkin! Ikävä kyllä kaikkien toimijoiden osalta verkkoympäristöihin siirtyminen ei ole mahdollista.

Taloudelliset menetykset ovat tietenkin olleet järeitä. Liikevaihdot ovat romahtaneet lähes kaikilla tapahtuma-alan toimijoilla; erään alan konkarin mielestä voi olla tyytyväinen menestykseensä, jos liikevaihto on pudonnut vain puoleen. Kulut kuitenkin monilla juoksivat samaa tahtia kuin ennenkin, mutta tulot ovat nolla. Konkursseilta ja töiden loppumiselta ei ole valitettavasti vältytty. Eräs puoli asiasta on myös se, että kerrannaisvaikutukset ovat valtavat, sillä tapahtumien ohessa muukin aktiviteetti loppuu. Esimerkiksi majoitus- ja ravitsemuspalvelut ovat olennainen osa oheispalveluntuotantoa, ja tapahtuman peruuntuessa niidenkin käyttö peruuntuu. Alihankkijoilla on ollut samanlainen hätä kuin muillakin tapahtuma-alaan liittyvillä tekijöillä. Ongelmat ovat siis todellisia. Miten nyt, ja miten tästä eteenpäin?

Miten tästä edetään?

Miten tästä edetään?

Ministeriöissä on hyvinkin ilmeisesti otettu tämä tapahtuma- ja kulttuurialan hätä tosissaan – mutta tietenkään mitään äärimmäisen nopeita keinoja ei ole. Ministerit ovat tavanneet muun muassa laulajia ja näyttelijöitä, ja ainakin kuunnelleet heidän näkemyksiään asioista. Opetus- ja kulttuuriministeriö on luvannut tukea kulttuuria, ja on myöntänyt alalle lisää avustuksia. Käytännössä raha kuitenkin lähtee liikkeelle melko hitaasti epävarmassa tilanteessa. Koska ala on myös erittäin moninaista, osan tapahtumista ollessa valtionosuusjärjestelmien tukipiirissä, toisten taas vapaarahoitteisia, luo tämä asetelma lisähaastetta asiaan. Jotkin kulttuuritahot ovat lähteneet barrikadeille, vaatien koronatukia, turvaverkkojen parantamista ja tapahtumien avaamista kunnon turvallisuusohjeistuksella; olemmekin saaneet tiedotusvälineiden kautta seurata esimerkiksi “Mitta on täysi” –mielenosoitusta, jossa alan ihmiset vaativat myös heidän huomioonottamistaan, kun tehdään ratkaisuja.

Toisaalta tapahtuma-alalla on ilmennyt myös varovaista, mutta toiveikasta luottamusta tulevaisuuteen – on täytynyt oppia uutta, etsiä uusia luovia ratkaisuja, ja ennen kaikkea löytää muuntautumiskykyä. Odottamattomia, valtavia ongelmia on tullut koronapandemian myötä, mutta ehkä myös aivan uutta sopeutumista, innovaatioita ja optimismia. Kulttuurilla on selkeitä hyvinvointivaikutuksia, ja on aika luonnollista, että tämän halutaan jatkuvan. Kaikessa täytyy tietysti edelleen ottaa huomioon sekä korona, sen vaikutukset ja pandemian eteneminen, mutta myös pystyä käymään tasa-arvoista dialogia kaupallisten ja ei-kaupallisten tapahtumien osalta. Olemme monella tavalla veitsenterällä asiassa, mutta toivottavasti optimismi vie voiton!